Työelämän, opiskelemisen ja vapaa-ajan välisen tasapainon löytäminen on joskus haastavaa. Itselläni on kokemusta tasapainoilusta noin neljän vuoden ajalta - ensin opinnot ammattikorkeakoulussa ja sitten oppisopimuksella. Ammattikorkeakoulun aikana ainoastaan syyslukukausi 2013 ja kevät 2014 olivat aikoja, jolloin työt eivät olleet mukana aikatauluttamassa elämääni. Vietettyäni syyslukukauden opiskelijavaihdossa Norjassa totesin, että haluan Suomessakin pyhittää edes yhden lukukauden vain opinnoille ja vapaa-ajalle. Ja onhan se myönnettävä - kevät 2014 oli opintojeni kulta-aika energian puolesta :'D
Oppisopimuksella opiskeleminen oli (tuntuupa hassulta puhua aiheesta imperfektissä...) huomattavasti helpompaa. Kun 80% oppimisesta tapahtui työpaikalla, en ajautunut samanlaiseen oravanpyörään kuin täysipäiväisenä opiskelijana. Muistan edelleen miten restonomi-opintojeni aikana usein juoksin koulusta suoraan töihin ja töistä kotiin nukkumaan. Ja aamulla sama uudestaan. Oppisopimus tarjosi mahdollisuuden elämän helpompaan aikatauluttamiseen - työnantaja järjesti koulupäivät vapaiksi ja itselläni oli koulua ainoastaan kerran kaksi kuukaudessa. Toki vapaa-ajalla täytyi tehdä koulutehtäviä, mutta ehkä oman opiskelutaustani takia en kokenut kyseistä (yleensä) kovin raskaana. Jäihän mulle silti vapaa-aikaa, kun joka päivä ei tarvinnut ravata koulun ja työpaikan väliä. Tietty välillä tuli lieviä hermoromahduksia, mutta nehän nyt kuuluvat jokaisen naisen hormonikiertoon :'D
Kun elämässä tapahtuu suuria muutoksia, työssä on kiireistä ja koulutehtävät puskevat päälle niin totta kai jaksaminen on koetuksella. Silloin tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja ottaa päiväunet touhuamisen sijasta :'D Olen huomannut, että omalla kohdallani tällaisina hetkinä oman ajan, liikunnan ja läheisten merkitys korostuvat. Kun kyseiset kolme kohtaa toteutuvat on fiilis huomattavasti rennompi, nukun paremmin ja asiat saavat oikean tärkeysjärjestyksen. Kärsin lukioaikoina uniongelmista ja edelleen stressaantuneena unen saanti tuottaa mulle ongelmia. Jännästi sitä on oppinut itselleen armollisemmaksi ja hyväksynyt faktan, että joskus ei vaan uni tule. Äitini totesi mulle aikoinaan stressatessani nukkumisesta, että "Ihminen nukahtaa, kunhan on tarpeeksi väsynyt". Kyseisen lauseen olen pitänyt mielessäni siitä asti, koska ainakin omalla kohdallani asia on täysi tosi.
Tää postaus oli nyt tällaista höpinää, kun mulla ei rehellisesti sanottuna ole tällä hetkellä kuvia jaettavaksi :D Jos ensi kerralla sitten! Nyt lähden lounaalle kaverin kanssa ja hei - enää muutama päivä ja Gdansk kutsuu! Oon niin innoissani pieni irtiotto on aina hyvästä :) Kuulemisiin!
Kun elämässä tapahtuu suuria muutoksia, työssä on kiireistä ja koulutehtävät puskevat päälle niin totta kai jaksaminen on koetuksella. Silloin tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja ottaa päiväunet touhuamisen sijasta :'D Olen huomannut, että omalla kohdallani tällaisina hetkinä oman ajan, liikunnan ja läheisten merkitys korostuvat. Kun kyseiset kolme kohtaa toteutuvat on fiilis huomattavasti rennompi, nukun paremmin ja asiat saavat oikean tärkeysjärjestyksen. Kärsin lukioaikoina uniongelmista ja edelleen stressaantuneena unen saanti tuottaa mulle ongelmia. Jännästi sitä on oppinut itselleen armollisemmaksi ja hyväksynyt faktan, että joskus ei vaan uni tule. Äitini totesi mulle aikoinaan stressatessani nukkumisesta, että "Ihminen nukahtaa, kunhan on tarpeeksi väsynyt". Kyseisen lauseen olen pitänyt mielessäni siitä asti, koska ainakin omalla kohdallani asia on täysi tosi.
Tää postaus oli nyt tällaista höpinää, kun mulla ei rehellisesti sanottuna ole tällä hetkellä kuvia jaettavaksi :D Jos ensi kerralla sitten! Nyt lähden lounaalle kaverin kanssa ja hei - enää muutama päivä ja Gdansk kutsuu! Oon niin innoissani pieni irtiotto on aina hyvästä :) Kuulemisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti